Haastattelussa Milja Heinonen, Turun Feeniks-koulun opettaja.
Miten olet tullut mukaan Turun Feeniks-koulun toimintaan?
Opiskelin luokanopettajaksi ja kaipasin vaihtoehtoa tai vastauksia kysymyksiin, joihin perinteinen luokanopettajan koulutus ei vastannut. Silloin löysin Turun Feeniks-kouluhankkeen (silloinen Turun vapaa koulu), joka oli alkumetreillään ja muotoutumassa.
Mistä vaihtoehtojen etsiminen kumpusi?
Yksi erittäin konkreettinen hetki tälle oli, kun harjoittelimme opettajankoulutuksessa tuntisuunnitelman tekoa ja tunnin alkuun piti aina suunnitella, miten lapset motivoidaan aiheen pariin. Kun tämä motivointihetki piti tehdä joka tunnin alkuun ja toistaa aina uudestaan, niin minulla heräsi kysymys, että miksi tätä tehdään näin? Se oli hetki johon kaikki kiteytyi, että miksi pitää keksimällä keksiä ja motivoida lapset 45 minuutin välein johonkin uuteen asiaan.
Tuli vahvasti sellainen olo, että tätä voi tehdä jollakin toisella tavalla. Lapset ovat luontaisesti innokkaita, uteliaita ja motivoituneita. Voisiko löytyä jokin toinen tapa järjestää opetusta ja motivoida oppilaat pitkäjänteisempään työskentelyyn.
Mikä on sinun työ- ja koulutustaustasi?
Olen tehnyt jo hyvin varhain töitä lasten ja nuorten parissa ja ollut töissä varhaiskasvatuksessa ennen opettajakoulutusta. Olen ollut mm. Turun yliopistolla projektitutkijana, Rauhankoululla vetämässä globaalikasvatuksen työpajoja ja Kristillisellä opistolla sijaisena maahanmuuttajien perusopetuksessa ja lastenohjaajien koulutuksessa.
Työskentelen myös Feeniks-nettikoulussa, joka on verkossa toimiva koulualusta kotikoululaisille. Turun Feeniks-koulussakin olen toiminut monessa roolissa, sekä tukenut kotikoulua käyviä perheitä.
Mitkä ovat sinun opetukseen liittyvät arvosi?
Minulle oppilaiden osallisuus, sisäisen motivaation tukeminen ja oppimisen ilon säilyttäminen ovat tärkeitä arvoja. Haluan olla mahdollistaja ja enemmän tukijan roolissa. Oppilailla on into tehdä asioita, löytää ja havainnoida itse, kun siihen annetaan puitteet ja aikuinen tukee tekemistä.
Monilla voi olla mielikuva, että demokraattinen koulu olisi rajaton tai vastaisi vapaata kasvatusta. Tämä mielikuva on väärä, sillä demokraattisessa koulussa sääntöjä ja rajoja voi olla paljonkin, mutta ne sovitaan yhdessä koko kouluyhteisön kesken. Yhteinen päätöksenteko auttaa kunnioittamaan ja sitoutumaan sääntöihin.
Yhdessä suunnittelu ja ideointi lisää myös lasten halua osallistua yhteisiin opetustuokioihin (aina voi myös valita tehdä jotain muuta). Kun kuulee toisilta, miksi jokin asia on heille tärkeä tai kiinnostava,
Mitkä ovat sinusta hyviä tapoja ylläpitää oppilaiden yhteenkuuluvuutta ja osallistumista?
Tykkään siitä, että aina päivän alussa on alkupiiri. Vaikka kaikki eivät ole tästä aina ihan super innoissaan, olen huomannut että se tukee osallisuutta. Alkupiirissä kysellään kuulumiset, kerrotaan mielenpäällä olevat asiat ja suunnitellaan päivän aikataulu. Alkupiiri on lisännyt sitoutumista tulla kokeilemaan erilaisia juttuja ja kaikki tietävät mitä odottaa ja mitä muille kuuluu. Oppilaat myös huomaavat, että aikaa jää myös opetustuokioiden lisäksi omien mielenkiinnon aiheiden toteuttamiseen.
Koulukokoukset tukevat myös osallisuutta, niitä pidetään tarvittaessa, kun on yhteisiä asioita päätettäväksi. Koulukokouksissa harjoittelemme sosiokraattista päätöksentekoa. Emme siis äänestä vaan pyrimme muokkaamaan ehdotuksista sellaisia, että kaikki voivat niihin sitoutua, vaikka kyseessä ei olisikaan oma lempparivaihtoehto.
Tuleeko Turun Feeniks-koulussa konflikteja ja jos niin miten selvitätte niitä?
Kyllä, mutta tällä hetkellä ne ovat aika pintapuolisia, koska koulua on yhtenä päivänä viikossa. Aika usein konfliktit ratkaistaan siinä hetkessä, jolloin ne tapahtuvat ja usein lapset osaavat ratkaista ne aikuisen avustuksella.
Meillä on ollut käytössä myös restoratiivinen sovittelu silloin, kun toiminta oli koulumaisempaa. Pyrin siihen, että molemmat osapuolet saavat kertoa oman kokemuksensa ja sen jälkeen keskustellen yritämme löytää ratkaisun. Pyrin siihen, että ratkaisuehdotukset tulevat osapuolilta itseltään.
Mitä tarkoittaa restoratiivinen sovittelu?
Restoratiivinen koulukulttuuri tai sovittelu viittaa eheyttämiseen, eli pyritään eheyttämään ihmissuhde siten, ettei siihen jäisi kaunaa tai haavaa. Painopiste on kohtaamisessa, kuuntelussa ja sosiaalisissa taidoissa. Teen vapaaehtoistyönä myös rikos- ja riita-asioiden sovittelua, jonka lisäksi olen käynyt kasvattajille suunnatun RESTO-koulutuksen sovitteluun liittyen. Näitä taitoja voi käyttää myös koulumaailmassa ja monella muulla elämänalueella.
Mitkä asiat mielestäsi vähentävät konflikteja?
Juuri se yhteinen sopiminen ja kohtaaminen on paras työkalu. Konfliktejahan voi itse asiassa syntyä myös aikuisten ja lasten välille, koska aikuisilla ja lapsilla on eri käsitys esim. äänen tasoista. Kaikki tällaiset kannattaa nostaa mahdollisimman ajoissa esille, jotta ei pääse syntymään pidemmälle meneviä kaunoja. Menen tosi pienellä kynnyksellä tarkistamaan, onko esimerkiksi joku leikki tai tilanne ok kaikille, jos tulee sellainen fiilis, etten ole ihan varma. Meillä on ollut esim. suositusta miekkailu-leikistä todella tarkat keskustelut ja sopimukset, jotta se toimii ja aiheuttaa mahdollisimman vähän konflikteja.
Miten näkemyksesi demokraattisesta koulusta on kehittynyt Turun Feeniks-koulun vuosien aikana?
Aika paljon olen saanut kohdata omia uskomuksiani esim. oppimiseen liittyen ja nyt vielä enemmän, kun oma lapseni on kotikoulussa. Itselleni on selkeytynyt tärkeät pointit, jotta itseohjautuva oppiminen voisi toimia.
Yhdessä sovittujen rajojen merkitys on korostunut sekä koko yhteisön tarpeiden huomioiminen. Toiminta ei voi olla vain lapsilähtöistä, vaan myös aikuisten tarpeet ovat jaksamisen kannalta yhtä tärkeitä.
Olen huomannut, että aikuisten on tuotava resurssit ja vaihtoehdot konkreettisesti esille ja aktiivisesti poistaa itseohjautuvuuden esteitä. Huolehtia siis siitä, että lapsilla on aidosti tieto ja mahdollisuus tarttua erilaisiin puuhiin ja oppimiseen. Käytännössä siis esimerkiksi huolehtia, että kaikki tietävät, millaisia välineitä ja mahdollisuuksia on saatavilla.
Restoratiivisen ja kestävän kulttuurin luomiseen on tullut myös syvyyttä ja käytännönläheisyyttä sovittelukoulutuksen ja NVC-koulutuksen (rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja) kautta. Olen saanut työkaluja toteuttaa arvoja, jotka ovat itselle tärkeitä.
Millainen toive sinulla on kotikoululaisten tulevaisuudesta?
Toivoisin, että kotikoululaisilla olisi vielä enemmän yhteisöllisyyttä ja tehtäisiin asioita yhdessä paikallisesti. Turussa tästä onkin jo hiukan merkkejä.
Laajemmin valtakunnallisella tasolla toivoisin, että kotikoululaisista tiedettäisiin enemmän kouluissa ja kotikoululaisten oikeuksia kunnioitettaisiin eri tavalla kuin nyt. Toivoisin koulujen puolelta luottamusta siihen, että kotikoulu on ihan validi ratkaisu ja monille jopa parempi ratkaisu kuin koulu.
Olen ollut joidenkin kotikoululaisten mukana tapaamisissa, joissa koulun rehtori ja joskus myös sosiaaliviranomainen ovat olleet mukana. Oikean tiedon antaminen kotikoulusta hälventää ennakkoluuloja, joten tällaisen tiedon välittäminen valtakunnallisesti olisi tärkeää. Nyt kotikoululaisten asema on täysin kiinni siitä, että mikä on kotikunta ja millainen on koulun rehtorin ja tutkivan opettajan tietotaito kotikoulun suhteen.
Turussa asia hoidetaan tosi hyvin ja tämän mallin vieminen valtakunnan tasolle olisi hienoa.
Millainen haave sinulla on Turun Feeniks-koulun jatkosta?
Minusta olisi aivan ihanaa, että tulisi myös enemmän aikuisia, jotka olisivat ammatillisesti kiinnostuneita työskentelemään Turun Feeniks-koulussa ja halukkaita kehittämään demokraattista koulua.
Olisi sellainen demokraattinen oppimisyhteisö, joka olisi mahdollinen myös niille, joille kotikoulu ei ole mahdollinen. Kotikoulun pyörittäminen vaatii vanhemmilta paljon aikaa ja resursseja, joten se ei ole kaikille vaihtoehto. Kaipaan lasten ja aikuisten yhteisöä, jossa voi luoda omaa demokraattista sallivaa ja keskustelevaa kulttuuria ja mahdollistaa omien taitojen kehittämisen pitkäjänteisesti.
Olin kerran käymässä Hollantilaisessa demokraattisessa koulussa De Ruimte, joka oli todella inspiroiva. Heillä oli todella vahva yhteisöllisyyden ja sosiaalisen puolen vaaliminen. Siellä aidosti huolehdittiin siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja yhteiseen keskusteluun.